Tyttömme on tullut vatsani tälle puolelle,

tässä kuvassa Sainalla ikää on melkeen 3 viikkoa.

Äitiys on alkanut sekavin tuntein, onhan se iso elämän muutos, kaikki menee uusiks.

Ihanaa, hämmentävää, pelottavaa, ahdistavaa, jne jne....

Mutta on niitä ihaniakin hetkiä, kun onnistuu jossain, saa lapsen rauhottumaan ja näkee että hän on tyytyväinen. <3
Tästä on taas hyvä jatkaa.

Aloittaminen on aina hankalaa, mutta jostainhan sen on lähdettävä.

Viime yö oli aika hankala, pirpana potki palleaan,

ja tuntu että ihan _työns_ ja ojenteli jalkoja todella aktiivisesti.

Sattu niin että itku meinas tulla..

Mutta,

tässä meidän pirpana viikolta 24, mutrusuu, kurttuotsa.
Ei ollut yhtään kivaa kun setä tökki ultra-anturalla, sen takia mutristi otsaa ja suuta.

Alkaa jo paljon jännittämään että, minkälainen tyyppi sieltä tulee,

rauhallinen, villi, vaativa vai minkälainen

ja tietenkin pelottaa että miten opitaan, ja pärjätään jne...

Vaikka kaikki varmasti menee hyvin,

kai ne vaistot lähtee toimimaan.

Ainahan sitä uutta jännää,

 varsinkin jos muutoksia on ollut muutenkin vähän hankala

sulatella, mutta kun ottaa iisisti ja rauhassa niin kaikki järjestyy.

Tästä se lähtee,

piparminttua, pirpanaa ja toisenlaista elämää!